Löysin mielettömän lastenvaatesivuston: sisukas.net
Voikohan tytölle hankkia mustia vaatteita joissa on pääkalloja? en edes tykkää niinkään pääkalloista mut ne on enemmän rok, ku vaaleanpunaiset pitsit ja hörhelöt. Tuosta hupparista tulee muutenkin niin Petri mieleen.


Voi söpöys näitä vaatteita! hirmuisen kalliita, mutta silti NIIN iki-ihastuttavia! (Ehkä kesätyörahoista voin laittaa kalliisiin lastenvaatteisiin rahaa, kun mummi lupas maksaa meille keittiönpöydän niin voimme käyttää pöytään varatut rahat muihin juttuihin. Oli muuten kallis pöytä mut ihan taju ihana! ja miten ihanaa on päästä nauttimaan ruokaa pöydän ääreen ja katata astioita. Onkohan tää sitä äidiksi tulemisen muutosta? eräskin päivä kun sain vimman siivota kaappeja, ei ollut ihan "Oikea-Linnea" silloin vauhdissa :D :D ehkä "Äiti-Linnea"

Ja sitten punainen norsu Nää on vielä kalliimpia, mutta jos yhden takin ostaa, vaikka se ei kovin kauaa lapselle mahdukaan, niin se pitää kyllä säästää ja käyttää seuraavalla lapsella ja pitää niin hyvää huolta, että niidenkin omat lapset voi käyttää. Osaisinpa tehdä itse vaatteita niin voisin tehdä just sellaisia kuin haluaisin.

punavuoren peikko                                        new bobo


nanoou:n tuotantoa: wilmis
Minusta wilmiksen etusivulla olevan ylälaidan kuvan puolivillapotkarit on aivan ihastuttavat!

p.s Ei pitäisi lukea kirjoja kuin piru raamattua. Luin muualta(kin) narsistisuudesta ja voin ilokseni sanoa, että en välttämättä ole häiriintyneen narsistisen luonteen omaava ainakaan kokonaan, vaikka joitakin piirteitä mustakin löytyy. Ehkä mä olen ollut niin herkkä ja lahjakas lapsena imemään muista ihmisistä mulle positiivista energiaa (kuten mun mummi) eikä mun ole tarvinnut alistaa koko minuutta mun vanhemmille. Eilen itkin siitä tietoisuudesta, että olen löytänyt vastauksia itselleni ja toiminnoille, jotka ovat mua häirinneet. En tiedä pääsenkö näistä pakkotoiminnoista koskaan kokonaan eroon, mutta tämän raivon ja kiukun käsitteleminen tekee hyvää. Jos joku evoluutiopsykologi tutkisi mua nyt, hän varmaan toruisi käymästä näitä tunteita läpi raskaana ollessa, ettei vauvan tarvitsisi murehtia mun mielialasta jo kohdussa ollessaan.

Oli kyllä hyvä asia, että löysin narsismi käsitteen ja luin siitä, koska kun ymmärrän ja tiedän terveen narsismin synnystä, voin välttää toistamasta itselle tehtyjä traumoja, kuten vastaamatta jättäminen lapsen hätään. (Olen jo pienenä saanut tietää, että mut on jätetty pakkaseen muutaman kuukauden iässä huutamaan, kun äiti on sammunut viinasta sisään). Mun äidin äiti vähättelee asiaa, koska mulla ei kuulema ollut mitään hätää (hän on itse myös kertonut, että soitti sedälle, että hakee mut pois pakkasesta; ei muka hätää kerta noin paljon huolehti?) ja toisaalta olen kuullut, että mun serkun äiti (silloin mun sedän vaimo) on hakenut mut pois pakkasesta huutamasta, olin mm. märissä vaipoissa yms kivaa. Tällaisina hetkinä lapsen itkuun on reagoitava heti (!) koska muuten lapsi joutuu kamppailemaan liian kauan oman primaarinarsisminsa kanssa. Mitä nyt olen oppinut niin tällaiset kokemukset mm. aiheuttavat lapselle minuuden köyhtymistä, joka näkyy myöhemmällä iällä esim. siten, että ihminen ei tee mitään yksin, eikä kestä pitkään yksioloa, on myös levoton. Mä kestän joitakin aikoja yksin, mutta kun ajattelen, esim. olenko ollut koskaan kovin pitkään sinkku, niin en todellakaan ole. Hirveän hanakasti myös suostun lähtemään minnekään yksin, vaikka yksin kai liikunkin paljon, mutta tarvitsen sosiaalisia suhteita PALJON.

Yksi asia mistä voisin erottaa itsestäni häiriintyneen narsismin on empatia. Olen ehkä jäävi tarkastelemaan tuota asiaa, kun mulla ei ole kovin suurta tietotaitoa tai saatan alkaa puolustella itseäni itselleni. Luin myös, että narsisti ei myönnä olevansa narsisti eikä tunne kaipaavansa apua siihen. Mulla tämä on päinvastoin. Voin hyvällä mielellä (kuitenkin tuntien tuskaa, vihaa, kiukkua) sanoa kärsiväni joistakin häiriintyneen narsismin piirteistä ja haluta itselleni hoitoa. Terapiahoito on vain todella kallista ja haluisin kuitenkin syvän ja monen vuoden kestävän terapiasuhteen. En toisaalta koe vielä olevani valmis sellaiseen, ottaen huomioon, että tuleva lapseni tarvitsee kaiken välittömän huomioni.

Kirjoitan tähän halveksunnasta, jota esiintyy narsistisilla ihmisillä mukaillen Miller, A lahjakkaan lapsen tragedia (Suom. 1986) kirjaa sivulta 140-

Halveksiva asenne esiintyy narsistisesti häiriintyneessä ihmisessä, esimerksi ajattelutavassa "että vanhemmat on ymmärtämättömiä". halveksinnan tehtävänä on epämieluisten tunteiden torjunta. Sisaruksiin kohdistuva halveksinta kätkee taakseen heidän herättämänsä kateuden. (Tähän voisin ottaa esimerkiksi mun pikkusiskon, josta heijastuu kateus ja halveksiva asenne ympäristöään kohtaan. Samoin mä heijastan mun siskoon kateutta ja toimin välillä hyvin halveksittavasti häntä kohtaan).

Halveksinnalla saatetaan myös torjua häpeä esim. kun vastakkaista sukupuolta oleva vanhempi ei vastaa oidipaalivaiheessa olevan lapsen  rakkauden toiveisiin tai  torjua narsistinen raivo, kun objekti (äiti) ei ole
saatavilla (vrt. pakkaseen jätetty vauva). Miller kirjoittaa "Jos ahdistustilat alkavat vaivata minua, keksin jotain niitä vastaan tai yritän selviytyä niistä älyllisesti. Äly on minun luotettavin kumppanini." Löydän tästä ehkä itseni. Olen joskus nimittäin miettinyt mihin mun kunnianhimoni perustuu, miksi mulla on niin suuri tarve opiskella ja pärjätä? Miller jatkaa "Välttäessään surua ihminen halveksii itseään, koska hänen on halveksittava kaikkea mikä hänessä ei ole suurenmoista, hyvää ja mainiota. Näin lapsuuden yksinäisyys jatkuu sielussa: Halveksin voimattomuutta, heikkoutta, epävarmuutta eli sitä avutonta lasta joka on minussa ja muissa. Niin pian kuin ihmisestä viriää suru kohtalon palautumattomuuden vuoksi, hänestä haihtuu halveksinta. Tavallaanhan halveksinta palvelee menneisyyden kieltämistä."

Sivulla 147 Miller kertoo miten lapsuudessa koettu syrjintä siirretään tuleviin sukupolviin. On ihmisiä, jotka:

• Eivät puhu koskaan äänekkäästi, saati rumasti; ovat yksinomaan hyviä ja jaloja
  • Muut tuntevat itsensä heidän seurassaan tyhmiksi ja äänekkäiksi, ehkä arkipäiväisiksi
• Käyttäytyvät ystävällisesti, mutta hieman alentuvasti. heistä saa vaikutteen, että vain he ovat olemassa ja vain heillä on jotain kiinnostavaa sanottavaa
  
  • Muut tuntevat olevansa heidän seurassaan ilmaa
• Ovat olleet lapsena älyllisesti huomattavasti etevämpiä kuin vanhempansa. Vaatii, että kaikenlainen heikkous on torjuttava älyllisin keinoin
  • Muut jäävät huolineen hänen seurassaan varjoon
    
    • (Tästä tulee mieleen mun isä. Kun hälle soittaa ja puhuu vaikka rahasta, huolista yms hän "kääntää kaiken itselleen" ja haluaa, että häntä kuunnella ja hänen tarpeensa ja huolensa ovat tärkeimmät. Hän ei osaa eläytyä toisen tilanteeseen (kuten empaattinen ihminen) Eikä varsinkaan osaa ottaa raivoa vastaan. tästä esimerkkinä esim. kerran kun ärähdin hälle aikuisena todella paljon, siis joku kunnon tunnemyrsky vapautui mussa niin mun isä alkoi itkeään. Liekö syy siinä, että hän oli humalassa, mutta lapsuudesta muistan hänen suuttuneen ja raivostuneen itse, jos lapsi osoitti mieltä tai pahaa oloa raivoamalla. Tämmöinen torjunta aiheuttaa lapselle traumoja kun hän ei pääse käsittelemään oikeita tunteitaam, vaan tukahduttaa ne.)
      

Mun pitää lukea tämä kirja uudelleen. Luen vuoden 1996 laitoksen, joka on hieman pidempi. Toivon silti sen antavan vielä lisää ymmärrystä itselleni. Tarkoituksena on vielä tutustua muihinkin narsistisuutta käsitteleviin teoksiin. Näidenkin pienten asioiden tuleminen tietoiseksi auttaa mua kovasti eteenpäin.

Nyt kauppaan!