Mulla on ollut muutaman päivän, ehkä viikon (paitsi eilen) todella keväinen sää. Silti tää tammikuu on tuntunut kestävän ikuisuuden, monta kuukautta yhtä ja samaa tammikuuta.

Mun pahoinvointi ei oo helpottanut. Itseasiassa se on vaan pahentunut. Aamut on jotain ihan kauheeta. Lähes tulkoon joka amu on saanut heräämisen jälkeen juosta vessaan oksentamaan. Välillä ei aamupalakaan tunnu pysyvän sisällä. Eilen illalla join teetä johon leikkasin tuoretta inkivääriä ja JES mikä helpotus tuli. Sain olla lähes koko illan normaalissa olossa. Ehkä nukkumaan mennessä alko olee jo vähän nälkä. Aamulla se nälkä oli jotain sietämätöntä ja taisin mumista petrillekin et mun vatsa tuntuu tyhjältä. Petri taas säikähti et siellä ei ookaan enää mitään lapsen alkua ku tollasta puhuin. Etova olo jatkuu siis aamusta  iltaan. Illalla voi jo kuvitelala lähes tulkoon syövänsä jotain kiinteempää.

Tosi varovaisesti pitää yrittää syödä. Kaikki vähänkin rasvainen tekee pahaa. En kyllä uskalla syyä mitään pelkkää salaattiakaan, koska sekin ajatuksena tuntuu jo pahalta. Jugurtti ja mehu on kyl ihan ykkösiä. Mandariinitkin saattaa jo saada oksentaa.

Petrin äiti povas mulle poikaa, koska voin niin huonosti. Samoin mun tutor opettaja. Hän kyllä kertoi oksentaneensa ja voineensa pahoin 4kk putkeen ja sai pojan. Kuulema jotain vanhan kansan juttuja tuollaiset. En ehkä ihan hirveesti usko, vaikka ei kai pojassa mitään vikaa olisi, mä kun halusin vaan niin paljon tyttövauvan. Onneks jotkut tyttöä odottaneet ovat voineet myös pahoin odotusaikana. Pojalle on hirveen vaikee miettiä nimeä tai löytää hyvä nimi.

Voi kumpa aika menis paljon nopeammin eteenpäin. Jo niin toivoisin, et vatsa ois jo isompi ja vois tuntea liikkeitä ja potkuja tai ees pääsis kuulee sydänääniä. Toisaiseksi me ollaan skipattu varhaisraskauden ultra, koska se on niin kallis. Ens viikolla on eka neuvola, mut ei ne sielläkään dopplerilla kuuntele vielä mitään. Alkio on kuitenkin pavun kokoinen ja sydän vielä pienempi näillä viikoilla vaikka se saattaisi siellä jo pumppailla itsekseen. Eka ultra on vasta jokus 5-6 vkon päästä.

mun työharjoittelu loppu eilen. oli yl niin tuskaa ja piinaa olla siellä hirveessä etovassa olossa. Olikin kyllä pakko tehdä pelkkää iltavuoroo. Ja se väsymys iltaisin. Onneks se loppu!