Oli tosi hyvä jutella petrin siskon kanssa tästä raskaudesta koska se on niin järkevä ihminen ja se ymmärsi todella hyvin mua. Tuntuu et tän viikon tai torstaista asti ei oo oikeen antanut itselleen tilaa ajatella positiivisesti ja sitä mahdollisuutta että syntyykin terve lapsi. Tää mun paniikki keskenmenosta yms on varmasti ihan ymmärrettävää mut tuntuu niin paljon rennommalta ajatella et "sit kun vauva syntyy" jne vaikka ne on pitkän ajan päästä olevia asioita, kuitenkin sellainen saa mut jotenkin positiiviseen tulevaisuusorientaatioon kuin et ei antais itselleen mielenrauhaa tai oikeutta ajatella kovinkaan pitkälle elämää. Km, vammainen lapsi tai mitä tahansa muuta tulee jos on tullakseen (jotten pety ihan kamalasti tai murru maan alle on mahdollisuus hyvä muistaa ainakin välillä), siihen asti mietin vaan tervettä lasta.

Oon nyt siis 6. viikolla raskaana. Mun alkio tämän viikon alussa täyttänyt  3 vkoa ja koko ajan se kehittelee itselleen niitä aivoja ja sydäntä ym sisäelimiä ja keskushermostoa eikä se muistuta oikeen mitään muuta ku pitkulaista matoa jonka kummassakin päässä on pallot ja keskellä uurre. en nyt ihan varmasti osaa sanoa tän päivän tilannetta. Raskaus on kestänyt nyt 5 kokonaista viikkoa ja 5 päivää. Tiistaina 14.1.08 alkaa 7. vko, jolloin raskaus on kestänyt 6 kokonaista viikkoa ja 0 päivää.  Mun oli todella vaikea hahmoittaa tuota viikkomääritelmä asiaa mutta kyllä se on nyt selvinnyt. (Viimeisten kuukautisten 1. vuotopäivä lasketaan 1. päiväksi raskautta, jolloin se 1. viikko ("menkkaviikko" huom! oma määritelmä) on 0 kokonaista viikkoa + jotain päivää, esim 0+2 ja raskausviikko kestää 0 päivästä 6. päivään). Alkion "ikä"/ alkiokausi lasketaan alkavaksi alkion kiinnitymisestä kohdun seinämään ja se tapahtuu 3. viikolla. ei se kyl varmaan oo ihan heti alkio kun se kiinnittyy, hedelmöittynyt munasolu pikemminkin.

Ens viikko tulee olee varmaan yhtä painajaista tuon työharjoittelun kanssa. Hyvä puoli on se, että mulla on omat ohjaajat sielläeikä tartte jännittää ylimääräisiä tuntemattomien ohjauksessa. mulla kun on pahana tapana mennä ihan lukkoon hermostuessa eikä pää toimi yhtään kun pitäis ajatella ja sitten ne pitää ihan toopena siellä, kun tässä vaiheessa opintoja pitäis osata jo vaikka mitä olla niin oma-aloitteinen. en tiedä johtuuko se mistä; käsien taidon harjoittelun puutteesta, pelosta, luottamuksesta itseen vai vaan siitä ettei sairaala ole mun paikka. Sairaanhoidolliset perustaidot mun on kuitenkin handlattava kerta sairaanhoitajakin musta tulee. Mä varmaan myös luovutan liian helpolla. Eniten nyt seuraava viikko pelottaa sen takia, jos mun tunteet alkaa heittelehtii. Jos purskahdankin itkuun kun kuulen tai näen lapsen itkevän tai saan palautetta oppimisesta ohjaajalta tai turhaudun kun luovutan helpolla. Ihan mitä vaan. En haluis käyttää mun tilaa mitenkään verukkeena oppimisen esteelle tai käyttäytymiselle, alkaa selitellä et kyl muakin haittaa ihan tosi paljon itkuherkkyys. Viime pe eli toissapäivänä olin jo niin herkässä mielentilassa et naama oli varmaan koko ajan niin itkuisen näköinen et sainkin jo palautetta ammatillisuuden säilyttämisen tärkeydestä.

Haluisin olla ihan rentona ja rauhallisena tän kehittyvän alkionkin takia, suojella sitä koska kaikki mikä vaikuttaa muhun vaikuttaa myös siihen pikkuiseen. Ja varmasti mun ohjaajat voisivat ymmärtää mut en tiiä haluunko kertoo niille. Ehkä mun oloa helpottais jos kertoisin mut silti pitääkö ne sitä vaan verukkeena et mä laistan oppimisesta. Ohjaajat voi olla niin ankaria. en mä siellä itseäni halua hoidattaa ammattilaisten kustannuksella. tää ei niille kuulu toisaalta ja se olisikin varsin epäammatillista!

Ja miten mä pysyn hereillä siellä kun ens viikkokin on lähes pelkkää iltavuoroa ja tiistaina olen aamusta iltaan siellä. Tähänkin asti (torstaista kun olen alkanut tarkkailemaan itseäni) meinaan sammua jo klo 17 iltapäivällä ja aivan tajuton paleltaminen väsymyksen takia. en kyllä ala nukkumaan vielä silloin ku miel. venytän jonnekin ysiin, ettei mee uni-valverytmi ihan sekaisin. Aamuisin herään klo 4-6 aikoihin joka on niin epänormaalia mulle. Vapaapäivinä sitä yleensä on nukkunut yhdeksään ja tänäänkin heräsin suht pirteenä klo 6.15. Perjantainakohan se oli kun heräsin klo 4.50. Luin yhdeltä foorumilta et joillakin muilla samoihin raskausviikkoaikoihin (alkuraskaudenaikaan) on ollut samanlaista heräämistä. Myös ihan loppuraskaudesta jotkut on heräilyt keskellä yötä johon yks nainen oli kirjoittanut kuulleensa jostain et luonto valmistaa äitiä tuleviin yöheräämisiin. Tiedä sitten mikä totta.

En ole ihan varma et kuvittelinko jo et tänä aamuna ois kuvottanut hiukan. Ainakin mun vatsalaukun kohtaa kipristi aikalailla, siis tosi kova nälkä ja janotti ja pissatti. Ja kun join mehua tuli vaan vähän lievää kuvotusta, mut se meni aika nopsaa levolla ja puurolla ohitse. Aiemminkin jos olen syönyt jotain isompaa illalla ennen nukkumaan menoa mun vatsassa on ollut tosi tyhjä ja kipee tunne aamulla.

Eilen illalla Petri alko miettimään kummiehdokkaita ja huomasin et varmaan suurinosa mun kavereista ei kuulu kirkkoon. se on kai ehto et voi olla kummi. En tiedä vielä yhtään mitä ajattelis mut Petri on siitä kummin osasta vähän eri mieltä kuin mä, kun sen mielestä kummin kuuluu vaan opettaa yleisiä elämän juttuja ja mä haluisin sellaisen kummin joka osaa ohjata kristityn tiellä ja opettaa niitä elämän juttuja kritillisen näkemyksen kautta. Pitää vielä miettiä.

nyt tuli taas nälkä. taidan nuertaa sen juomalla vettä. heippis!