Nonni, nyt on sitten Niiin tyhjää. Koska ja Guru matkusti eilen itäkeskukseen uuteen kotiin. Eilisen sain olla lähes kokonaan kissojen kanssa, mutta tää päivä on ottanut koville. On niin yksinäistä kun ei oo ketään, jolle heittää palloa tai joku joka nukkuis vieressä/jaloissa sohvalla. Ensimmäinen päivä ja otata koville. Teija on kiltisti kyllä kertonut mitä niille on tänään siellä kuulunut, mutta Nella ei ihan hirveesti tykännyt uusista kavereista, ainakaan näin alkuun. Teija pitä niitä nyt suljetuissa huoneissa ja pääsevät sitten tutkiaman ja haistelemaan paikkoja myöhemmin, jotta hajut tarttuis ja ois sit mukavampi yhteiskohtaaminen Nellan kanssa. Eilen se oli sellaista murinaa ja sähinää.

Ehkä oli ihan hyvä, että kissat lähtivät näinkin pian, eikä lähempänä vauvan syntymää. En kuitenkaan tunne itseäni ehkä tarpeeksi hyvin, tietääkseni hylkisinkö esim. syntyvää lasta siinä erosurussa kissoista. Toisaalta mitä aiemmin totuttelee siihen, että he ovat poissa, niin ehkä olen sitten tasapainoisempi kun vauva syntyy, ei tartte stressata koko odotusaikaa.

Mun  olotila ja mielentila on niin sekaisin, että tartten pidemmän ajan, jotta voin kunnolla käydä läpi ja pohtia tätä prosessia ja surua. Huomenna aion mennä katsomaan kisuja uudelleen, ehkä se on ihan hyväkin.